Miksi mustat kukat haalistuvat?

Moikka ja tervetuloa blogini pariin! Tänään ajattelin kertoa aiheesta, johon moni mustaa puutarhaa harrastava saattaa törmätä. Nimittäin siihen, kun tumma väri jostain syystä haalistuu.

Musta puutarha tarkoittaa sellaista puutarhaa, jonka kasveissa ja kukissa painotetaan tummiin väreihin. Aiheesta kiinnostuneet, kuten allekirjoittanut, tähtäävätkin luomaan aidosti mustan puutarhan, jossa kukat ovat mahdollisimman tummia. Väriin keskittyminen on tällaisessa teemapuutarhassa aika lailla se ydinasia, joten ei ole yllättävää, että meitä kiinnostavat tummimmat mahdolliset kasvit. Siksi voikin olla melkoinen pettymys, jos mustaksi odotettu kukka ilmestyykin punaisempana kuin oli tarkoitus, tai tumma lehti onkin vihreä. Tai kuten itselleni kävi, mustat liljat tulivat esiin valkoisina ja epämuodostuneina. Voi tätä kivuliasta opin taivalta!

Nyt joku varmaan miettii, miksi se on niin big deal. Mutta jos tumma kasvi muuttuu… joksikin muuksi kuin tummaksi, mustan puutarhan idea tavallaan katoaa. Lisäksi haalistuminen kertoo aina jostain haasteesta.

Mustien kukkien ja lehtien haalistuminen on kuitenkin oikeastaan melko yleinen ongelma, jonka aiheuttavat yleensä esimerkiksi väärä pH-taso, ravinnepuutokset, riittämätön kastelu tai altistuminen voimakkaalle auringonvalolle. Hyvä uutinen on, että nämä ongelmat ovat aika usein ratkaistavissa – pienillä muutoksilla ja huolellisella hoidolla voit edesauttaa sitä, että mustat kukkasi ja lehvästösi pysyvät elinvoimaisina ja ennen kaikkea tummina.

Antosyaanit – pigmentit mustien kasvien takana

Mustien kukkien ja lehtien väri johtuu kasvin tuottamista pigmenteistä, erityisesti antosyaaneista, sekä klorofyllin vähäisyydestä.

Antosyaanit ovat vesiliukoisia pigmentejä, jotka voivat esiintyä kasveissa eri väreissä, kuten punaisena, sinisenä ja violetin sävyinä. Kun antosyaanien pitoisuus on korkea ja yhdistettynä muihin pigmentteihin (kuten keltaisiin karotenoideihin), väri voi näyttää erittäin tummalta, lähes mustalta. Ympäristötekijät, kuten korkeat lämpötilat, voivat joko vahvistaa tai hajottaa antosyaaneja, mikä vaikuttaa värin voimakkuuteen. (Plant Anthocyanins: Structure, Biosynthesis Regulation, Functions, and Ecology)

Klorofylli, joka antaa kasveille niiden vihreän värin, esiintyy toisinaan vähäisempänä. Tämä vähentynyt klorofyllimäärä mahdollistaa muiden pigmenttien, kuten antosyaanien ja karotenoidien, hallitsevan värisävyn.

Kasvien lehtien ja kukkien pinta voi myös vaikuttaa värin tummuuteen. Tietyt solurakenteet voivat hajottaa ja absorboida valoa siten, että lehti tai kukka näyttää tummemmalta.

Yhdessä nämä tekijät voivat saada aikaan kasvin värin, joka näyttää mustalta tai lähes mustalta, vaikka kasvi ei varsinaisesti tuottaisikaan mustia pigmenttejä.

Mikä aiheuttaa mustien kukkien haalistumisen?

Syitä haalistumiseen ja värimuutoksiin voi olla monia:

Mustat kukat ovat värinsä puolesta yleensä herkempiä maaperän pH-arvolle. Tämä johtuu siitä, että pH vaikuttaa pigmentteihin, jotka puolestaan vaikuttavat väriin. Koska musta on sieltä ihan ääripäästä värimaailmaa, pienikin muutos on helposti näkyvämpi.
Riittämättömät tai liialliset ravinteet voivat johtaa mustien kukkien ja lehtien värin menetykseen, aivan kuten värillisilläkin kasveilla.
Epäasianmukainen kastelu voi stressata kasveja, mikä voi saada aikaan niiden syvien värisävyjen menetyksen. Ihan kuten vihreänkin kasvin lehti voi kellastua liikakastelusta, myös tumma lehti reagoi.
Liiallinen suora auringonvalo voi polttaa kukkien ja lehtien tummat värit joko haaleammiksi, tai ihan suoraan kuivattaa ruskeaksi karrelle.
Jotkut kasvit ovat tummempia valon määrästä riippuen. Jos kasvi on puutarhassa paikalla, jossa se on aina helottavassa auringossa, valo tuo yleensä värit esiin, siinä missä sama kasvi voi varjossa näyttää pikimustalta. Hyvä esimerkki tästä on Black Baccara -ruusu, joka varjossa on hyvin tumma, mutta auringossa muistuttaa vain hieman intensiivisempisävyistä punaista ruusua.

PH:n merkitys – Kuinka maaperän happamuus vaikuttaa mustiin kukintoihin

Yksi kriittinen tekijä, joka vaikuttaa mustien kasvien ja kukintojen elinvoimaisuuteen, on maaperän pH. Ja kyllä, pH saattaa kuulostaa pelottavalta aiheelta, erityisesti jos olet vasta aloittamassa. “Nytkö toi passittaa mut takaisin kemian tunneille?” Mutta usko pois, jos haluat säilyttää tummat värit, tätä aihetta on tärkeä ymmärtää.

Mikä sitten on maaperän pH:n merkitys? Maaperän happamuus tai emäksisyys vaikuttaa suoraan kasvin kykyyn tuottaa ja ylläpitää antosyaaneja, pigmenteistä, jotka ovat vastuussa kasvien tummista väreistä. Antosyaanit voivat muuttaa väriään riippuen maaperän pH-tasosta. Kukissa, jotka näyttävät mustilta, kuten tietyt tulppaanien, ruusujen tai orvokkien lajikkeet, todellinen väri on yleensä hyvin tumma violetti tai punainen.

Kun pH ei ole optimaalisella tasolla, nämä pigmentit voivat hajota, mikä johtaa kukkiin, jotka näyttävät haalistuneilta tai laimeilta. Yleisesti ottaen monet mustat kukat viihtyvät maaperässä, jonka pH-arvo on 6,0 ja 6,5 välillä. Jos maaperä on liian hapan tai liian emäksinen, kasvien voi olla vaikea imeä tarvitsemiaan ravinteita, ja tämä voi himmentää niiden kirkkaita värejä.

Eli mitä tulisi tehdä, jos epäilet, että pH voisi olla syynä kasvien haalistumiselle:

Vaihe 1: Selvitä kasvisi suosima pH-arvo
Vaihe 2: Testaa maaperän pH
Vaihe 3a: Jos maaperä on liian hapan, lisää kalkkia (kuten puutarhakalkkia tai dolomiittikalkkia) saadaksesi siitä emäksisemmän. Muita tapoja ovat mm luujauho ja murskatut munankuoret.
Vaihe 3b: Jos maaperä on liian emäksinen, lisää rikkiä (esim alumiinisulfaattirikkiä) tehdääksesi siitä happamamman. Muita tapoja ovat komposti, kahvinporot, turve ja etikka.

Merkkejä huonosta pH-arvosta

Kellastuvat lehdet vihreillä suonilla (voi olla merkki klooroosista): Jos maaperän pH on liian korkea (emäksinen), kasvit voivat kärsiä rautaklooroosista, jolloin lehdet kellastuvat ja suonet pysyvät vihreinä. Tämä johtuu kasvin kyvyttömyydestä imeä rautaa tehokkaasti korkeammilla pH-tasoilla. Tämä osuus on myös itselleni hieman uudempi.
Kitukasvuisuus: Sekä liian happamat että liian emäksiset maaperät voivat aiheuttaa kitukasvuisuutta. Happamassa maaperässä välttämättömien ravinteiden, kuten fosforin, saatavuus voi olla rajoittunutta, kun taas emäksinen maaperä voi heikentää mikroravinteiden, kuten raudan ja mangaanin, saatavuutta.
Ruskeat lehtien reunat: Happamassa maaperässä kasvit voivat kärsiä kaliumin puutteesta, joka voi ilmetä lehtien reunojen ruskettumisena. Huom! Toisaalta ruskeat reunat johtuvat about mistä tahansa. Puutarhakasvien kohdalla myös kuivuus ja tuholaiset voivat hyvin saada aikaan reunojen ruskettumista. Juju onkin tulkita kasvin erilaiset oireet yhdessä.
Heikko väri kukissa: Väärä pH voi johtaa heikkoon kukkien pigmentointiin. Tummat kukat, jotka hyödyntävät antosyaniineja, voivat näyttää haalistuneilta tai valjuilta, jos pH ei ole optimaalisella tasolla kasville tuottaa ja ylläpitää näitä pigmenttejä tehokkaasti.

Ravinteet: Lannoitteiden rooli värin säilyttämisessä

Kerrataan siis vielä, että mustat kukat saavat tummat sävynsä antosyaaneista, eräänlaisista pigmenteistä. Nämä pigmentit vaativat tasapainoista ravinteiden saantia pysyäkseen stabiileina. Typpipitoiset, fosforipitoiset ja kaliumrikkaat lannoitteet sekä mikroravinteet, kuten rauta ja magnesium, auttavat varmistamaan, että kasveilla on tarvittavat komponentit näiden pigmenttien tuottamiseen ja ylläpitämiseen.

Fosfori on erityisen tärkeä ravinne, joka vaikuttaa antosyaanien tuotantoon kasveissa. Ei kannata kuitenkaan ajatella, että antosyaaneja pitäisi aina olla valtavasti! Muista, että antosyaanit eivät ole mustia pigmenttejä, vaan punaista, pinkkiä ja purppuraa. Antosyaanien tehtävänä voi olla suojata kasvia esimerkiksi liialliselta valolta tai muilta ympäristön stressitekijöiltä. Näin ollen esimerkiksi fosforin puute voi aiheuttaa sen, että kasvit alkavat tuottaa enemmän antosyaaneja stressivasteena, mikä ei suinkaan näy välttämättä kasvin tulemisena mustemmaksi – vaan näkyy usein lehtien purppuranpunaisena värinä. (Research Progress on Anthocyanin-Mediated Regulation of ‘Black’ Phenotypes of Plant Organs)

Haastavaa on kuitenkin se, että eri kasveilla on eri vaatimukset. Rehellisesti sanottuna olen mokannut lannoittamisosuuden aika monta kertaa itse. Varminta on suosiolla käyttää sellaisia lannoitteita, jotka ovat erityisesti kasvin suositellulle pH-tasolle suunniteltuja, mikä auttaa säilyttämään ihanteellisen maaperän pH-tason. (Muista myös tarkistaa, kuinka usein kasviasi tulee lannoittaa! Liikalannoittaminen ei ole myöskään hyvä.) Tämä estää myös ravinteiden lukkiutumisen ja takaa elintärkeiden mineraalien jatkuvan saatavuuden.

Lannoitteiden merkitys on siinä, että kasvi kasvaa vahvemmin ja on stressinsietokykyisempi, mikä vaikuttaa värien säilymiseen.

Merkkejä mahdollisesta ravinnepuutoksesta

1.Yleinen kellastuminen (klooroosi):

Typpivaje: Vanhempien lehtien tasainen kellastuminen ja kasvunopeuden lasku ovat yleisiä merkkejä. Typpi on ratkaisevan tärkeää kasvien yleisen elinvoiman ja värin intensiteetin kannalta. Magnesiumin puute: Kellastuminen alkaa yleensä vanhempien lehtien suonien välistä, mikä johtaa suonien väliseen klooroosiin, kun taas suonet pysyvät vihreinä.

2. Korostuva purppura tai punainen väritys:

Fosforin puute: Kasvi kompensoi fosforinpuutetta tuottamalla lisää antosyaaneja, jotka suojaavat kasvia. Koska antosyaanit ovat pohjimmiltaan näitä purppuraisempia sävyjä, antosyaanien korostunut määrä korostaa myös näiden värien kirkkautta. Fosforin puute voi aiheuttaa myös kitukasvuisuutta ja viivästyttää kukintaa, mikä vaikuttaa kasvin yleiseen ulkonäköön ja pigmenttien tuotantoon.

3. Ruskeat lehtien reunat ja kärjet:

Kaliumin puute: Lehtiin voi ilmestyä ruskeita tai palaneita reunoja ja kärkiä, sekä suonien välistä klooroosia. Kalium on elintärkeä kasvien yleiselle terveydelle ja pigmenttien vakaudelle.

4. Kalpeat lehdet ja heikko kasvu:

Raudan puute: Nuoret lehdet muuttuvat vaaleankeltaisiksi, kun taas suonet pysyvät vihreinä, mikä tunnetaan suonien välisenä klooroosina. Tämä voi vaikuttaa tummien pigmenttien kehittymiseen, mikä johtaa haalistuneisiin väreihin.

Miten tunnistaa sopiva fosforin määrä:

Tarkistaaksesi, onko lannoitteessa sopivasti fosforia, voit katsoa pakkauksen ravinnesuhdetta, joka ilmoitetaan muodossa N-P-K. Tämä ilmaisee lannoitteen sisältämän typen (N), fosforin (P), ja kaliumin (K) määrät. Luvut ilmaistaan prosentteina lannoitteen kokonaispainosta.

N-P-K-suhde: Fosforia edustava keskimmäinen luku kertoo, kuinka suuri osa lannoitteesta on fosforia. Esimerkiksi N-P-K-suhde 10-30-10 tarkoittaa, että lannoitteessa on 30 % fosforia.
Kasvin tarpeet: Yleisesti kasveille riittävä fosforimäärä löytyy lannoitteista, joissa P-luku on 5–15. Korkeampi P-luku (esim. 30) voi olla tarpeen kukinnan tukemiseksi tai fosforin puutteen korjaamiseksi, mutta liiallinen fosfori voi häiritä muiden ravinteiden, kuten raudan ja sinkin, imeytymistä.
Puutteen merkit: Jos kasveilla esiintyy purppuraisia lehtiä, hidasta kasvua tai heikkoa juurikehitystä, se voi viitata fosforin puutteeseen. Sopivalla fosforimäärällä kasvit kukkivat ja juurtuvat hyvin.

Testaus:

Voit myös käyttää maaperän pH- ja ravinnetestejä selvittääksesi, onko maassa riittävästi fosforia ja onko lannoitusta tarpeen säätää.

Kastelu: Miten kastelutottumukset vaikuttavat mystiin kasveihin?

Ylikastelulla on tuhoisat vaikutukset

“90% kasvien kuolemista johtuu liikakastelusta.”- Eräs puutarhuri

Puhutaanpa nyt ylikastelun seurauksista mustille kukille. Tai oikeastaan ihan mille tahansa kasville – mustat eivät ole tässä mitenkään poikkeus. Lapsuudesta lähtien meille on opetettu, että kukkia täytyy kastella ja että kärsivä kasvi on janoinen. Ei olekaan yllätys, että yksi yleisimmistä aloittelijoiden virheistä on kastella liikaa. Liiallinen vesi voi kuitenkin johtaa juurimätään, tukahduttaa juuret ja saada kasvin nuupahtamaan ja lopulta kuolemaan. Eräs puutarhuri muinoin totesi jutellessamme “90% kasvien kuolemista johtuu liikakastelusta.” Vaikka prosentti ei olisikaan todellinen, ei olla kovin kaukana. Ylikastelu on ehkä suurempi ongelma sisäkasveilla, mutta koskee myös puutarhoja.

Ironista on, että ellei tätä tiedosteta, saatamme ajatella, että kaikki näkyvät ongelmat johtuvat vain veden puutteesta. “Ehkä en vain kastellut tarpeeksi.” ja tietämättämme saatamme hukuttaa kasvin. Vaikka jotkut kasvit, kuten Colocasia esculenta, viihtyvät kosteassa maassa, kasvit kestävät ennemmin hieman liian vähäistä kastelua kuin liiallista kastelua.

Yritä ottaa selvää kasvisi erityisvaatimuksista. Jos olet epävarma etkä löydä tietoa, yleinen nyrkkisääntö on antaa mullan selkeästi kuivua kastelukertojen välillä tämän estämiseksi.

Signs of Overwatering

Kellastuvat lehdet: Ylikastelu aiheuttaa usein lehtien kellastumista ennen kuin ne alkavat haalistua. Mustilla kasveilla kellastuminen voi näyttää myös muunlaiselta värivirheeltä. Esimerkiksi keltaisen sijaan musta lehti saattaa alkaa näyttää oranssilta tai kupariselta, pohjaväreistä riippuen. Kellastuminen alkaa tyypillisesti kasvin alaosasta ja etenee ylöspäin.
Nuupahtaminen kosteasta maasta huolimatta: Jos maa on jatkuvasti märkä, mutta kasvi näyttää nuutuneelta tai roikkuvalta, se todennäköisesti kärsii ylikastelusta. Tämä tila estää juuria saamasta riittävästi happea, jolloin ne eivät toimi kunnolla. Myös bakteerit voivat tällöin iskeä, jolloin saattaa aiheutua juurimätä. Ylikasteltu kasvi käytännössä kuolee ironista kyllä janoon.
Pehmeät ja limaiset lehdet tai varret: Ylikastelluilla kasveilla voi olla pehmeitä, limaisia lehtiä tai varsia juurimädän ja sienitautien vuoksi.
Ruskettuneet lehtien kärjet: Lehtien kärjet voivat muuttua ruskeiksi ja rapeiksi. Tämä voi olla merkki siitä, että kasvin juuret ovat vahingoittuneet eivätkä pysty imemään vettä kunnolla. Ylikastelun ja alikastelun voi joskus pystyä erottamaan siitä, että ylikastelussa ruskeaa osaa reunustaa myös hieman kellertävämpi “halo”.

Liian vähäisen kastelun seuraukset

Sitten on toinen puoli: Toinen yleinen virhe kukkien hoidossa on niiden alikastelu. Kun kasvi ei saa tarpeeksi vettä, se ei pysty imemään ravinteita kunnolla, mikä voi johtaa kitukasvuun ja haalistuneeseen, epäterveellisen näköiseen lehvästöön. Rehellisesti sanottuna, en usko, että värin haalistuminen liittyy aina alikasteluun, koska kun kasvi kuivuu, se yleensä vain… kuivuu. Ensin kukat ja lehdet alkavat näyttää nuupahtaneilta, sitten ne kuivuvat ja muuttuvat rusehtaviksi – mutta kuivuminen harvemmin tapahtuu niin, että värissä tapahtuisi omituisia tai jotenkin “selittämättömiä” muutoksia.

Alikastelun vaikutukset ulottuvat muutenkin pelkkää ulkonäköä pidemmälle. Veden puute voi heikentää kasvin immuunijärjestelmää, mikä tekee siitä alttiimman taudeille ja tuholaisten hyökkäyksille. Jotta mustat kukkasi säilyisivät elinvoimaisina ja terveinä, varmista, että annat niille oikean määrän vettä oikealla kastelutiheydellä.

Alikastelun merkkejä

Kuivat ja ruskeat lehdet: Alikastelluilla kasveilla on usein kuivia, “rapeita” lehtiä, jotka alkavat ruskettua reunoista kohti keskiosaa.
Nuukahtaminen tai kuihtuminen: Vettä vaille jäävät kasvit nuupahtavat tai kuihtuvat, erityisesti päivän kuumimpina aikoina. Toisin kuin ylikastelluilla kasveilla, alikastellun kasvin ympärillä oleva maa on kuiva kosketettaessa.
Lehtien käpristyminen: Lehdet voivat käpristyä tai rullautua, kun kasvi yrittää pienentää pinta-alaa vähentääkseen veden haihtumista.
Hidastunut kasvu: Alikastelluilla kasveilla on usein hidastunutta kasvua, koska niiltä puuttuu tarvittava vesi uusien versojen tukemiseen. Lehdet voivat myös muuttua himmeiksi ja menettää elinvoimaisen värinsä.

Aurinko voi “polttaa” lehden

Toinen asia, jota meille on hoettu lapsesta asti on, että kasvit tarvitsevat aurinkoa. Totta, valo on tärkeää. Mutta liiallinen valo etenkin suorana, kärventävänä paahteena ei sovi kaikille kasveille.

Kuinka suodattaa liiallista valoa?

Liiallinen paahtava aurinko voi merkittävästi vaikuttaa mustien kukkien ja lehtien väriin. Kuten aiemmin käytiin läpi, antosyaanit suojaavat kasvia, jolloin liiallinen valo voi tehdä joistain kasveista auringossa värikkäämpiä, purppuraisempien ja pinkkien sävyjen tullessa vahvemmin esiin. Toisaalta esimerkiksi mustien Colocasioiden kohdalla lehti ei välttämättä edes koskaan muutu mustaksi, jos se ei saa ronskia aurinkoa. Silloin se jää vihreäksi.

Intensiivinen auringonvalo voi aiheuttaa myös lehtien ja terälehtien vaurioitumista, mikä johtaa värimuutoksiin ja haalistuneeseen ulkonäköön. Periaatteessa paahtava aurinko voi polttaa lehtien värin pois. Yksi näppärä keino on ikään kuin filtteröidä auringon valoa hieman. Filtteröinti voi tapahtua esimerkiksi niin, että kasvin ja auringon välissä on puu, jonka lehvästön varjot sirottelevat valon vähemmän aggressiivisesti. Myös verkkomaiset verhot voivat auttaa.

Jos et voi siirtää kasveja, luo suojaa suodattamalla auringonvaloa.
Puutarhaa suunnitellessasi ota huomioon auringon päivittäinen reitti. Jos sinulla on kasveja, jotka ovat herkkiä palamiselle, istuta ne alueelle, joka saa suodatettua auringonvaloa, jotta intensiiviset säteet eivät aiheuta niiden haalistumista.

Auringonpolttaman merkit

Haalistuminen: Mustat tai tummat värit voivat haalistua vaaleammiksi sävyiksi, ja purppuraisemmat sävyt voivat tulla esiin.
Palomerkkejä: Lehtiin voi muodostua ruskeita tai valkoisia laikkuja, erityisesti niihin osiin, jotka ovat olleet eniten alttiina suoralle auringonvalolle. Nämä ovat palovammoja, jotka johtuvat liiallisesta lämmöstä ja valosta.
Kuivuneet reunat: Lehtien reunat voivat kuivua ja muuttua rapeiksi, mikä on yleinen merkki auringonpolttamasta, kun kasvi menettää kosteutta liiallisen auringonvalon vuoksi.
Lehtien putoaminen: Vakavasti palaneet lehdet voivat lopulta pudota, koska ne eivät enää toimi kunnolla.

Mustat kasvit reagoivat ympäristön puutteisiin ja stressiin ihan kuten muutkin kasvit. Siksi paras lähtökohta on opetella aina kasvin itsensä tarpeista, eikä ajatella aina välttämättä väri edellä. Jos sinulla on tumma Barkarole-ruusu, selvitä ensin mitä ruusut yleisesti tarvitsevat. Jos sinulla on musta aasialainen lilja, selvitä mitä aasialaiset liljat yleensä tarvitsevat. Sen jälkeen voit keskittyä enemmän myös niihin seikkoihin, jotka vaikuttavat etenkin antosyaaneihin – esimerkiksi fosforin tasapaino ja pH.

Sources & More To Read: