Alokasiat eli juurakkovehkat (Alocasia) tunnetaan kasvimaailman draamalaamoina. Jos sinulla on kokemusta niistä, tiedätkin varmaan jo, että näillä kasveilla on tapana vetää herne juureen pienistäkin asioista. Nämä kasvit eivät toisin sanoen pidä muutoksesta ollenkaan. Vaihto suurempaan ruukkuun tai parempaan kasvupohjaan jo voi riittää siihen, että kasvi heittäytyy veltoksi ja nirhaa muutaman lehden. Voit varmaan kuvitella, että kun alocasia joutuu reissuun ja muuttaa aivan uuteen kotiin, ilmanlaatuun, kosteuteen, rytmiin ja valaistukseen, se ei välttämättä ota tätä siirtoa kovin hyvin. Kun alocasia stressaa, on se myös herkempi kaikenlaisille ongelmille.

Joskus näkee Facebook-ryhmissä, kuinka ostaja syyttää myyjää kellastuvasta lehdestä. “En enää ikinä kyllä osta tuolta! En suosittele!” Voe höppänöitä. Alocasiat tekevät mitä Alocasiat tekevät, ja jos kasvi stressaa, on ihan normaalia odottaa myös stressireaktiota.

Mistä tunnistaa alocasian stressin?

*Huom! Monet oireet voivat liittyä myös kasvien muihin ongelmiin. Oireita tuleekin tutkia yhdessä. Esimerkiksi jos sinulla on keltainen lehti, tarkista, onko kasvissa ötököitä. Sitten tarkista, ettei juurissa ole mitään sairauksia. Sitten tarkasta mahdollisten sienisairauksien tunnusmerkit. Kun vakavammat tekijät on suljettu pois, tiedät, että kyseessä todennäköisesti on todellakin kyse vain stressistä.

Tässä joitain alocasian stressin merkkejä:

1. Lehtien kellastuminen ja putoaminen

Tyypillinen reaktio kuljetukseen voi olla, että yksi tai useampi lehdistä kellastuu ja putoaa. On kuitenkin normaalia, että alokasia menettää lehden tai lehtiä kuljetuksen jälkeen. Tämä on kasvin tapa vähentää vedenkulutusta ja sopeutua uusiin olosuhteisiin. Etenkin, jos pudotettu lehti on vanhempi, on reaktio ihan odotettavissa oleva. Se voi tietenkin olla melkoinen shokki, jos olet ostanut sadoilla euroilla kaksilehtisen kasvin, ja 50% kupsahtaa. Muu ei kuitenkaan auta kuin odottaa. Kun lehti alkaa kellastua vauhdilla, et voi tehdä sille mitään. Anna klorofyllin vetäytyä kasviin, ja leikkaa huono lehti sitten pois. Kasvi tekee kyllä toisen lehden tilalle ajan kanssa. Vaikka kaikki lehdet kuolisivat, juurakkovehka voisi siltikin uusia itsensä. Jos stressiä on liikaa, on kasville järkevämpää tehdä päätös säästää energiaa ja hankkiutua eroon kaikesta energiaa paljon kuluttavista osista (=ensisijaisesti lehdet), odotellen parempia päiviä. Kun kasvi rauhoittuu ja asettuu, alkaa se yleensä kasvaa uudelleen. Niin kauan kun juuret ovat hyvät, ei sinun todennäköisesti tarvitse hätäillä. Alocasia tekee kuten alocasian kuuluu tehdä, eikä sen tila ole välttämättä sinun ja vielä vähemmän myyjän syy. Se vaan on… Alocasia.

2. Kuivat lehdet

Lehtien reunoilla saattaa näkyä ruskeita tai kuivuneita alueita, mikä johtuu usein kosteuden puutteesta tai äkillisestä lämpötilanvaihtelusta. Tämä on siitä ikävä, että ruskistunutta reunaa ei enää voi korjata, vaan kasviin jää pieni tilapäinen kosmeettinen haitta.

3. Lehtien reunojen käpertyminen

Lehtien käpristyminen tai reunojen käpertyminen on myös tyypillinen merkki stressistä. Kuljetuksen aikana lämpötilassa tapahtuu paljon vaihtelua, kuten myös kosteustasapainossa. Lehti kalibroi olemustaan uuteen ympäristöön. Kääriytymällä lehti saattaa myös ilmaista janoaan. Jos kasvi on siirretty pois aikaisemmasta kasvualustasta kuljetusta varten, on siltä todennäköisesti katkennut pieniä, hiuksenhienoja juuria. Nämä hienoimmat juuret ovat oikeastaan niitä, jotka vastaavat pääosin kasvin vedenjuonnista, muhkumpien juurien ollessa yleensä enemmän kuljettavassa roolissa. Joten kun nämä herkästi vahingoittuvat pienet juuret ottavat osumaa, ei kasvi pysty hetkeen juomaan normaalisti. Se palautuu kyllä ajan kanssa. Mutta tämä voi joka tapauksessa olla yksi syy stressin merkkeihin.

4. Yleinen nuutuneisuus

Kasvi saattaa näyttää nuutuneelta tai elottomalta, mikä on kuljetuksen jälkeen selkeä merkki stressistä. Tämä on onneksi melko kevyt oire. Esimerkiksi jos tuot kasvin kuumana päivänä kasvikaupasta, automatka jo riittää saamaan aikaan nuutuneisuutta. Myös erilaiset käsittelyt ja muu kasvin peukaloiminen voivat stressata kasvia, jolloin lehdet nuupahtavat, ja kasvin yleisilme muuttuu alakuloisen oloiseksi. Nuutuneisuus menee yleensä kuitenkin ohi. Joskus riittää, että kasvi pääsee valoon ja raikkaaseen ilmaan sekä sopivaan kosteuteen, jolloin se virkoaa, joskus parissa tunnissakin. Useampi päiväkin on kuitenkin ihan normaalia.

5. Kudosviljeltyjen kasvien reaktiot

Etenkin nuoret, kudosviljellyt kasvit, jotka eivät ole vielä stabiloituneet, voivat käyttäytyä oudosti. Kudosviljellyt kasvit ovat peräisin laboratorio-oloista, ja pieninä ne elävät joka tapauksessa sopeutumisaikaa. Stressaava variegoitu kasvi voi jopa kumota variegointinsa.

Mitä tehdä stressin lievittämiseksi?

1. Anna kasville aikaa sopeutua: Aseta alokasia rauhalliseen paikkaan, jossa on kirkasta, epäsuoraa valoa. Vältä suoraa auringonvaloa, joka voi aiheuttaa lisää stressiä.
2. Säätele kosteutta: Pidä ilmankosteus korkeana; Alocasiat nauttivat trooppisina kasveina kosteasta ilmasta. Vältä kuitenkin liiallista sumuttelua, sillä se ei nosta varsinaista ilmankosteutta kovin pitkäksi aikaa, ja jos lehdille jää vettä, on riski, että lehteen iskevät erilaiset sienitaudit ja muut sairaudet. Jos kasvi ei syystä tai toisesta ole karanteenissa, helpointa on laittaa se kasvikaappiin muiden kasvien kanssa. Kasvit nostavat itsessään jonkin verran ilmankosteutta ja voivat toimia oivina kosteudenlisääjinä toisilleen. Myös ilmankostutin on ihan näppärä ratkaisu, mutta varo silti veden kondensoitumista.
3. Kastelu: Kastele kasvia kohtuullisesti pitäen kasvualusta tasaisen kosteana, mutta vältä liikakastelua. Anna pintamullan kuivahtaa kastelujen välillä.
4. Tarkista lämpötila: Varmista, että kasvi on lämpimässä ympäristössä (18-25 °C) ja suojassa kylmältä vedolta ja äkillisiltä lämpötilanvaihteluilta.
5. Älä lannoita heti: Vältä lannoittamista ensimmäisten viikkojen aikana, kun kasvi toipuu kuljetuksesta. Lannoitus voi aiheuttaa lisää stressiä.

Esimerkkejä

Tässä kolme kokemustani kasvien muuttostressin aikaansaannoksista:

TAPAUS 1: Alocasia Amazonica Albo Pink Variegata

- Kellastuva lehti tippui

Alocasia amazonica Albo Pink Variegata

Alocasia Amazonica Albo Pink Variegata on Alocasia amazonica, jossa esiintyy valkoista ja vaaleanpunaista kirjavuutta. Kasvin vihreät osat ovat syvän tummat ja toisinaan joissain valoissa melkein mustat.
Toisinaan saatat törmätä myös Alocasia 'Polly' -nimiseen kasviin vastaavalla variegoinnilla. Joskus näistä kasveista puhutaan synonyymeinä, mutta 'Polly' on itse asiassa Amazonican kääpiöversio, joka on pienempi ja kompaktimpi.
Alocasioiden tapaan tämä kasvi tarvitsee kirkasta epäsuoraa valoa ja korkeaa kosteutta. Variegoinnin takia valaistus on erityisen tärkeä, koska vaaleanpunaiset osat eivät voi yhteyttää.

Tähän mennessä, tämä variegoitu amazonica on kallein ostamani kasvi (Päivitys 08/2024: Okei, ei enää tässä vaiheessa.) Korkea hinta johtui laadukkaasta variegaatiosta, kasvin iästä sekä hyvin rotevasta koosta. Variegoituja amazonicoita löytyy pienemmässä koossa useammin, ja etenkin kääpiöversio ‘Polly’ on hyvää vauhtia yleistymässä. Mutta suuri, aikuinen, hyvägeeninen amazonica ei ole todellakaan itsestäänselvyys.

Kasvilla oli kaksi lehteä, kun se saapui. Sain kuvat juuri ennen pakkaamista. Pakkaus oli hyvin huolellinen. Muistan pistäneeni merkille aivan pienenpienen kellertävyyden toisen lehden reunassa. Mutta se ei vaikuttanut vaaralliselta. Kun sitten vuorokaudessa keltaisuus levisi nopeasti, otin yhteyttä kasvattajaan. Sainkin hyvin tukea ja katsoimme yhdessä kasvattajan kanssa, mistä voisi olla kyse. Kellastuva lehti voisi normaalioloissa tarkoittaa myös ylikastelua, sienitautia tai ötököitä. Tarkastimme kasvin juuret, ja onneksi ne olivat aivan priimakunnossa. Myös uudempi, suurempi lehti oli moitteettomassa kunnossa. Lisäksi havaitsimme, että kasvi valmistautui tekemään uutta lehteä. Eli näennäisesti mikään muu ei ollut vialla.

Alocasialle on tyypillistä tiputtaa vanha lehti uuden tilalta, jotta uusi lehti saa kaiken energian. Niinpä kasvien tyypillistä luontoa lukien oli pääteltävissä, että kellastuva lehti tulisi putoamaan verrattain pian. Kuljettamisen stressi ja puute kosteudesta ja valosta on ollut merkki, että “Hei, energiasta on nyt iso pula. Parempi dumpata jotain pois, jotta uudelle riittää energiaa.” Juuri näin lopulta kävi.

Tietenkin oman pienen mutkansa tähän lisää se, että stressi voi joskus stopata kasvun. Myös tämän amazonican kohdalla uusi lehti pysähtyi odottamaan tasaisempia ilmastoja – mutta kärki pysyy yhä vihreänä ja aktiivisena. Myös Alocasia tandurusani (‘Jacklyn’) teki näin. Yksi lehti kellastui, kasvavan lehden kasvu pysähtyi. Nyt noin kuukauden jälkeen on lehden kasvu aktivoitunut uudelleen, ja kasvi on muutenkin muuttunut eloisammaksi.

Amazonicani voi tällä hetkellä hyvin. Sen juuret ovat kasvaneet hieman, mikä lupaisi hyvää! Aika näyttää.

Vasemmalla Amazonica variegatani juuret silloin, kun lehti alkoi kellastua, vasemmalla noin kuukausi myöhemmin.

Tapaus 2: Alocasia "Bambino" Pink Variegata

- Kasteluvirhe ja stressi nirhasivat puolet lehdistä

Alocasia 'Bambino' Pink Variegata

Alocasia x amazonica 'Bambino' on kompakti hybridialokasia, jonka pitkänmallisten lehtien suonilla on kauniin voimakas kontrasti. Se pysyy yleensä melko pienikokoisena, noin 30-40 cm, vaikkakin tyypillisesti innostuu tekemään enemmän lehtiä kuin jotkin muut alokasiat. Variegoitu, eli "värivirheellinen", vaaleanpunainen Bambino onkin silmiinpistävän soma, kaunis kasvi, jossa variegoinnin pastellisessa, kuulaassa sävyssä on jotain eteerisen kaunista. Bambino pinkejä saa nykyisin kohtalaisen helposti harrastajien keskuudesta, mutta tavallisiin kukkakauppoihin ne eivät yleensä löydä tietään. Yleistyminen on kuitenkin tehnyt saatavuudesta muutoin helpompaa, ja joskus tätä kasvia löytää ihan siedettävällä hinnalla (verrattuna siihen mitä se on ollut pari vuotta taaksepäin).

Tämän kasvin kohdalla mokasin ihan itse, mutta uskon, että myös stressillä oli merkittävä osuus. Vaaleanpunaisella variegoitu Bambinoni on ollut todella herkkis! Kun ensimmäisen kerran otin sen boksista, oli lehdissä paljon läpikuultavia kohtia, joita kutsutaan ödeemaksi. Kasvien lehdissä ödeema johtuu siitä, että kasvi imee enemmän vettä kuin mitä kykenee haihduttamaan. Tällöin solurakenteet alkavat rikkoutua. Kuvittele, että solut ikään kuin poksahtavat liiallisesta vesimäärästä.

Merkit kuitenkin poistuivat jo päivässä ja ajattelin, että ei tässä mitään, alles klar. Pari pientä lehteä nirhasi itsensä, mutta sen pystyin pistämään stressin piikkiin. Mutta sitten alkoi outo siksak, jossa tuntui siltä kuin mikään ei oikein olisi ollut tarpeeksi hyvin Bambino pinkille. Välillä se nuupotti. Sitten laitoin sen lähemmäs valoa, ja se piristyi …mutta sitten lehti vähän käpristyi. Siirsin kauemmas. Sitten kaikki oli hetken hyvin.

Mutta sitten töpeksin täyttä huolimattomuuttani aamuisessa kohmeessa: Kastelin kukkia ja lannoitin niitä samalla. Katsoin, että kas, Bambinon perliitti + fluval stratum on jo vähän kuiva, ja yhden lehden kärjessä oli kuivaa. “Minäpä ihan vähän lirautan…” No. Minun kokemukseni ovat enemmän olleet perliitin, mullan, sammaleen, kookoksen, turpeen ja orkideamullan kanssa – mutta fluval stratum oli uusi tuttavuus.

Fluval Stratum on ravinteikas kasvualusta, joka on suunniteltu erityisesti akvaarioiden kasveille. Se on valmistettu mineraalipitoisesta vulkaanisesta maaperästä ja sitä saa yleensä pieninä mustina papanoina. Jotkut kutsuvatkin sitä yksisarvisen kakaksi. 🙂 Fluval stratum auttaa edistämään terveellistä juurien kasvua ja vahvistamaan kasvien elinvoimaisuutta. Koska se on jo lähtökohtaisesti ravinteikasta tavaraa, ei sitä tarvitse lannoittaa.

Muutenkin: uutta kasvia ei pidä lannoittaa ensimmäisinä viikkoina! Eikä perliitti-fluval -seosta pahemmin tarvitse kastella, jos sen saa pidettyä ihan vaan kosteana.

Ja mitä minä tein? 1) Kaadoin vettä, jossa oli lannoitetta 2) Käsi värähti juuri sen verran, että shottilasia vain hieman isompaan taimikuppiin lorahti sitten ihan kunnolla.

“Voi -ttu -ttu -ttu…”

No, päätin katsoa mitä tulee. Eipä mennyt vuorokauttakaan, kun kasvi pamahti aivan täyteen ödeemaa, lehtien ollessa kuin lasia.

Onneksi merkit tulivat kaikki vanhimpiin lehtiin ja melkein koomisesti vahinko eteni järjestyksessä vanhimmasta kohti uusinta. Juuret näyttivät vielä hyvältä, enkä halunnut stressata kasvia enempää ottamalla sitä pois. Ödeema voi kuitenkin parantua lehdestä hyvin nopeastikin. Kun kuitenkin alkoi 30% kasvista olla dööd, ja ödeema oli levinnyt kaikkiin lehtiin, päätin toimia. Se tulikin kreivin aikaan, sillä vaikka osa juurista oli kauniin valkoisia, oli myös juurimätää alkanut kehittyä.

Poistin kaikki mössöiset alueet, vahingoittuneet juuret ja lehdet. Vaihdoin koko kasvualustan ja lisäksi dippasin koko jäljelläolevan juurakon veteen, jossa oli 1 osa kloriittia, 10 osaa vettä. Voitelin osan kevyesti juurihormonigeelillä (osan siksi, etten tässä vaiheessa enää uskaltanut sanoa varmaksi, mitä kasvi kestäisi) ja laitoin vain hyvin, hyvin varovasti kostutettuun perliitin, Fluval Stratumin ja sammalpalasten joukkoon.

Bambino tosiaan menettikin monia lehdistään, mutta lopulta pelastui. Tässä esimerkissä syy oli ihan omani: stressasin nuorta ja herkillä olevaa kasvia, kun se oli jo valmiiksi stressaantunut. Niin nihkeää kuin se on meille monelle ymmärtää, suurin osa uuden kasvin kuolemista on kiinni ostajan hoitovirheistä, olosuhteiden puutteellisuudesta tai erilaisuudesta, ja näiden yhdistämisestä stressin. Sellaista sattuu! Mutta siitä on vaan hyvä olla tietoinen.

Tapaus 3: Alocasia Black Velvet Albo Pink Variegata

- Kudosviljelty vauvakasvi muutti värinsä ja revertoitui

Alocasia Black Velvet Albo Pink Variegata

Black Velvet on suosittu alocasia, jolla on hyvin tummat, samettiset lehdet. Kun tähän lisätään variegointi, syntyy Alocasia Black Velvet Variegata, ja variegointi on valkea (albo), vaaleanpunainen (pink), tai keltavihreä (aurea). Variegoitu Black Velvet on todella näyttävä ja kaunis. Etenkin "full moon" -lehti näyttää vaaleanpunaisella variegoinnilla erityisen viehättävältä ja on monen Instagram-sisällöntuottajan suosikki. Eikä ihme: full moon tällä kasvilla on kuin hattaran väristä samettia. Black Velvet Variegata on kuitenkin vaativa kasvi, joka kasvaa kohtalaisen hitaasti. Aikuinen kasvi maksaakin useita satoja euroja.

Tämä on ehkä kummallisin tapauksista. Kyseessä oli ensimmäinen “tissue culture”, eli kudosviljelty kasvi. Kudosviljelyssä kasvi monistetaan useiksi pikkukasveiksi laboratoriossa eri kemikaaleja ja hormoneja käyttämällä. Hyviä puolia kudosviljelyssä on, että harvinaisiakin kasveja voidaan tuottaa helpommin, ja että koska kasvi tulee steriilistä ympäristöstä, se on satavarmasti tauditon ja ötökätön. Huono puoli onkin sitten taas kasvien epästabiilius. Etenkin pieninä ne ovat hyvin herkkiä stressille. Kun kudosviljelty kasvi on vielä labrapussissaan, se on vähän kuin vauva kohdussa. Kun pussi aukeaa, kasvi vetää ensimmäisen kerran happea, ja sen on opeteltava yhteyttämään itsenäisesti. Se on jo itsessään iso rasite.

Lisäksi prosessissa voidaan joko synnyttää tai menettää mutaatioita, ja kasvien ominaisuudet ovat paljon epästabiilimpeja. Esimerkiksi variegoitu kasvi taantuu helpommin, tai värille voi tapahtua vähän kaikenlaista omituista.

Oma kudosviljelty Alocasia Black Velvet Albo Pink Variegatani kävi läpi kaksi kuljetusstressin jälkeistä oiretta. Toinen tyypillisempi, toinen vähemmän tyypillinen. Ensimmäiseksi se kiharsi lehtensä reunat ylöspäin, koettaen tasata elämistään uudessa ympäristössä. Se nyt vielä oli helppo sulattaa.

Mutta sitten tänne Espooseen iskikin melkoinen helleviikko, jossa lämpötila pomppasi 22 asteesta jopa 30 asteen tienoille ja sahasi siinä sitten viikon verran. Tähän Black Velvet Albo Pink sitten reagoikin jo rajummin ja alkoi tuottaa klorofylliä vaaleanpunaiselle alueelle. Tämä on tietenkin erityisen valitettavaa, koska no… Jos ostat “PINK” variegatan, olisi kiva, jos sitä vaaleanpunaista myös olisi…

Se myös nuokkui ja näytti välillä vähän reppanalta, ja saikin lempinimekseen Rääpäle. Erikoista oli se, että variegointi ei kuitenkaan kuroutunut umpeen. Se pikemminkin vain alkoi muistuttaa enemmän aureaa kuin albo/pinkiä. Myös ötökkämahdollisuutta pidin huolella silmällä, mutta mitään merkkejä ei tässä kasvissa sellaisesta ollut. Lopulta se sitten puski yhtäkkiä raivovauhdilla uuden lehden. Myös uusi lehti oli kummallinen. Ikään kuin siinä ilmenisi vaaleanpunainen ja vihreä samaan aikaan. Ensimmäiset päivät väri näyttikin juuri tältä, mutta myöhemmin väriin alkoi tulla eroja. Esimerkiksi tyven puolella vaaleanpunainen alkoi lisääntyä, ja pitemmällä puolestaan tuli hennosti tummempia alueita – ikään kuin variegointia.

Niin paljoa en vielä tiedä kudosviljellyistä kasveista Black Velvet pinkeillä, että osaisin satavarmaksi sanoa, mistä kaikki tämä johtuu. Mutta kaiken lukemani, pänttäämäni ja oppimani perusteella vaikuttaa siltä, että nämä värivaihtelut ovat tyypillisiä stressaavalle, kudosviljellylle Alocasia Black Velvet Pink Variegatalle.

Aika näyttää mihin rääpäleen väri kehittyy. Pääasia on, että se on terve! Mielenkiinnolla odotan.

Yllä värin vaihtuminen vaaleanpunaisesta vihreäksi, sekä uusi lehti, jossa kuultaa vihreä ja punertava yhtä aikaa.

Alocasiat ovat kompleksisia huonekasveja, eikä niiden herkkyys varsinaisesti auta, kun haluat kuljetuttaa uuden kasvin kotiin postissa. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa, eikä myöskään ruoskia itseäsi. Suurimmassa osassa tilanteita kukaan ei ole välttämättä tehnyt mitään väärin, vaan näin alocasiat yksinkertaisesti toimivat. Ja joskus valitettavasti myös liika rakkaus pahentaa asiaa.

Jos haluat kuitenkin lievittää kasvisi stressiä mahdollisimman paljon, tarjoa optimaaliset olosuhteet ja vältä kaikkia tarpeettomia muutoksia. Ja vaikka kuinka tekisi mieli hemmotella tulokasta lannoitteilla ja lisävedellä, joskus vähemmän on enemmän.